Ensimmäisen kampanjaviikon tunnelmia

Kampanjastartti

Tiistaina 4.3. vietettiin kampanjastarttia Fellmannia-talolla. Totuus siitä, millaista on tehdä aktiivista kampanjointia, käydä töissä ja olla äiti taaperoille löi vasten kasvoja. Tässä riittää työtä! Mutta syy, miksi lähdin ehdolle on se, että haluan sanoa tehneeni kaikkeni perheeni, läheisteni sekä yhteiskunnan eteen epävakaana aikana.

Olen aina ajatellut, että joku päivä otan aktiivisemmin osaa poliittiseen päätöksentekoon. Ja tuo hetki tuli, kun Trump voitti presidentinvaalit ja alkoi horjuttamaan kansainvälistä turvallisuutta. Joka puolelta kuului: “jonkun täytyisi tehdä jotakin”! Jolloin mietin, että jos kaikki odottavat jotakuta, kukaan ei tule. Pidän itseäni erittäin vastuuntuntoisena, rehellisenä ja heikompaa puolustavana ihmisenä, ja ne ovat piirteitä, joita tällä hetkellä vallanpitäjiltä toivoisin.

Tiistaina siis juhlistimme sitä, että Lahden Kokoomus jätti täyden 88 ehdokkaan listan ehdokkaista vaaliliitossa RKP:n kanssa. Tutustuimme keskenämme ja otimme valokuvia. Ja heti seuraavana aamuna oli aika aloittaa työt.

Lahden torimarkkinat

Keskiviikkona 5.3. oli Lahden torimarkkinat, ja torilla kävi kuhina, kun vaalitelttoja kasaantui vieri viereen kadulle. Oli ihanaa päästä vihdoin tapaamaan kuntalaisia ja uusia kasvoja. Puoluetoveri kun todennäköisesti äänestää itseään eikä mua.

Mahtavat keskustelut mun taustoista liiketalouden tradenomina ja tietolähtöisen johtamisen edesauttajana analyytikkona valoi uskoa muhun, että olen nyt oikealla asialla. Nautin ihmisten kanssa keskustelusta, ja oli ihanaa saada olla kuulijana. Oppia, mitä kunta- ja aluepäättäjiltä asukkaat haluavat.

Webinaari, Suomen uusiutuvat ry

Keskiviikkoiltana oli aika kuunnella webinaari suomalaisten uudistuvan energian tuottajien etujärjestöltä. Kun puhutaan Lahden Energian mahdollisista kaupoista, mun vastaukseni on ehdoton ei. Energia, vesi ja muu infrastruktuuri on perusedellytys elämälle kunnissa ja on liian riskaabelia tavoitella voittoa yhteiskunnallisilla palveluilla.

Haluan kirjoittaa tästä webinaarista oman blogipostauksensa, mutta näin tiivistäen haluaisin kertoa kirjeenvaihdostani Tampereen kokoomusehdokkaan Veera Villikarin kanssa. Etujärjestön työntekijänä Villikari ymmärrettävästi ajaa tuulivoimaloiden ja teollisen kokoluokan aurinkopaneelivoimaloiden etua, mutta hänellä on myös tietoa ja käytännön dataa liittyen voimaloihin. Vaaliteltalla kuntalainen nosti ilmoille, että hän kokee tuulivoimalat turvallisuusuhkana - yhden ydinvoimalan ympärille kun voi rakentaa ilmatorjunnan, mutta hajautettuja tuulivoimaloita on vaikeampi puolustaa. Vai onko näin?

Villikarin mukaan Ukrainassa tilanne on itseasiassa ollut käänteinen. “Hajautettu sähköntuotanto tuo myös turvallisuutta sotatilanteissa. Tuulivoimala on varsin kapea ja pieni kohde, jotka ovat varsin etäällä toisistaan ja niihin on vaikea osua. Jos osuma tulee, se ei kaada kuitenkaan koko tuulivoimapuistoa vaan vain yhden voimalan isosta kokonaisuudesta. Ohjukset ovat kalliita, ja jotta kokonainen tuulivoimapuisto saataisiin pois pelistä tulisi sellaisia käyttää yhteen voimalaitokseen useita kymmeniä. Isoon ns. perinteiseen sähköntuotantomuotoon osuessa on helpommin koko voimalaitos alhaalla, ja siihen tarvitaan vähemmän ohjuksia. Kun tällaisiin kohteisiin hyökätään, joudutaan koko voimala yleensä sulkemaan. Se johtaa laajoihin sähkökatkoihin.” Villikari kertoo myös tavanneensa ukrainalaisen analyytikon, joka raportoi, että Ukrainassa parhaiten säilynyt energiantuotannon muoto on nimenomaan ollut tuulivoimalat, jonka takia kapasiteettia on kasvatettu ja uusia tuulivoimaloita rakennetaan koko ajan.

Lahden Kokoomus yllättää skeittitaidoillaan

Torstaina 6.3. oli Kokoomuksen sisäinen liikuntapaikkailta paikallisessa Vipukulma Skateparkissa. Ensin pysähdyimme kuulemaan Pinna Skateboardingin tarinaa ja rahoituskuvioita, joka nopeasti nosti keskustelua osallistujien kesken siitä, mitä kaupunki voisi tehdä enemmän tukeakseen muitakin lajeja kuin jääkiekkoa, jalkapalloa ja koripalloa.

Tämä puolue on täynnä ideoijia, aktiivisia harrastajia, entisiä ammattiurheilijoita ja kaiken maailman unelmien mahdollistajia! Myönnän ensimmäisenä, että näissä keskusteluissa olin vähän hukassa - omat taitoni kun ovat enemmän käsitöiden ja IT:n parissa. Mutta on kiva tietää, että Kokoomuksesta löytyy osaamista lajista sun toisesta.

Keskittymistä vaikeutti toki myös se, että mukana olivat taaperoni - isänsä kun oli saanut kuumetaudin ja nukkui päiväunia kotona. Suuret pahoittelut Pinna Skateboardingin työntekijöille, että joutuivat kilpailemaan huomiosta mun vauhdikkaiden lasteni kanssa, mutta myös suuri kiitos kaikesta avusta lasten kaitsemiseen, jonka he tarjosivat, jotta saatoin keskittyä seuraamaan keskustelua. Jos sinä tai lapsesi olette kiinnostunut skeittaamisesta, voin vain lämpimästi suositella heitä! Heillä on sydän paikallaan ja tarjolla apua skeittaamisen opetteluun aivan kaikille iästä ja taustasta huolimatta.

Tapahtumaideointien ja rahoituskuvioiden murehtimisen jälkeen oli vuoro rullailla menemään, ja niin vain löytyi Kokoomuksesta vanhoja tekijöitä ja uusia yrittäjiä. Meidänkin muksu pääsi laskemaan ramppia ja julisti nyt asuvansa skeittipuistossa ja ettei enää koskaan palaisi kotiin. Ihana tietää, että Lahdesta löytyy meidän perhettä puhuttavia harrastusmahdollisuuksia! Näitä meidän tulee tukea.

Omaa aikaa

Perjantai oli pyhitetty levolle tapahtumien osalta, mutta kuten mulle puolueeseen liityttyäni kerrottiin, vaaleissa on erityisesti kyse askartelusta. Tässä kohtaa annoin taustani tuotesuunnittelussa ja markkinoinnissa loistaa ja oli askartelun paikka.

Mietin, että lappuja ei lue kukaan. Alani messuilla käydessä parasta on swägä. Itse äänestin viime eduskuntavaaleissa sitä, joka tarjosi mulle muovipussukan, joka sisälsi käyntikortin ja saippuan. Saippua sai minut säästämään sen käyntikortin ja ehdokkaan nimi jäi sen myötä mieleen. Mulle kans tätä!

Mun vaaliteemani kaksoisvaaleissa pyörii lasten ja ikäihmisten ympärillä. Keskituloisena ja piakkoin keski-ikäisenä perheenäitinä koen voivani pitää huolen itsestäni, mutta haluaisin yhteiskunnan kantavan vastuuta pienistä ja iäkkäistä. Joten mulle on itsestään selvää, että lapset ja iäkkäät on mun vaaliteemani:

• Lasten etu edellä
• Ikäihmisten hyvinvoinnin asialla
• Turvallisen tulevaisuuden puolesta

Nämä on ne arvot, joita päättäjiltä tässä elämäntilanteessa ja -vaiheessa haluan, joten miksi en itse seisoisi näiden takana?

Mun kohderyhmieni kautta heräsi idea kahdesta tavarasta, jotka kuvaavat kuka olen ja mitä ajan takaa. Ikäihmisille askartelin Oodin UV-tulostimella nimelläni varustettuja lompakkoon mahtuvia suurennuslasikäyntikortteja. Nimeni kulkee mukana ja jo mainokseni tuo hyötyä ikäihmisten ja miksei muidenkin ikänäöstä kärsivien elämään.

Lapsiperheille sen sijaan tein laserleikkurilla pulmapelejä ratkottavaksi - ratkonhan nytkin tietojohteisesti työnantajani pulmia ja samaa haluan tarjota myös kunnalle ja hyvinvointialueelle. Pulmapelit ovat hauskoja mutta vaativat älliä ja analyysiä. Mun mielestä tässä kiteytyy mun arvostukseni leikkiä, lapsuutta sekä älyä ja koulutusta kohtaan. Mulla oli super hauskaa näitä tehdessä ja ideoidessa ja laitettiin perheen kesken askarteluiltama pystyyn jaettavia mainoksia kasatessa.

Vaaliteltta Mukkulan S-Marketilla sekä pääministeri Orpon vierailu

Itse asiassa mun täytyy myöntää, että en kuullut Orpon puhetta ollenkaan. Hetkeä ennen hänen saapumistaan olin uppoutunut keskustelemaan toisen Wellamon Kokoomusnaiset jäsenen kanssa mun lähettämästäni esittelystä:

“Hei! Olen Wilma Järnstedt, liiketalouden tradenomi ja ammatiltani data-analyytikko. Olen ehdolla sekä alue- että kuntavaaleissa. Olen kahden pienen lapsen äiti, ja suurin motivaationi on muokata kotimme sellaiseksi, jossa lasten on turvallista kasvaa, käydä koulua ja harrastaa.

Huonoon taloustilanteeseen oma näkemykseni on, että kunnan tulee tehdä kaikkensa houkutellen investointeja, jotka tuovat työpaikkoja ja vaurautta alueelle. Meidän tulee tarjota työtä lahtelaisille ja toivottavasti työpaikkojen lisääntyminen houkuttelee myös uusia lahtelaisia alueelle. Erityisesti vihreän siirtymän investoinnit kiinnostavat minua, sillä niihin löytyy tukirahoitusta EU:lta. Tehdään Lahdesta malli muille kunnille siinä, miten voimme edistää ekologisuutta ja vaurautta käsi kädessä.

Aluevaaleissa haluan ehdottomasti eniten kiinnittää huomiota ikäihmisten palveluiden saatavuuteen. Kotihoito ei toiminut omalle isoäidilleni, vaan hän muistisairaana karkaili ja joutui liian usein vaaraan vähissä vaatteissa talvipakkasilla. Haluan, ettei yhdenkään vanhuksen tarvitse viettää viimeisiä vuosiaan heitteillä ja kokea, mitä oma isoäitini koki.”

Tämä tekstinpätkä herätti keskustelua terveydenhoidosta alana ja sen houkuttelevuudesta tai houkuttelemattomuudesta. Mukaan liittyi myös tapahtumaa seuraamaan tullut rouva, ja kävimme mahtavaa puhelua siitä, miten lähihoitajan ammattiylpeys tulisi palauttaa entiseen loistoonsa. Keskustelussa nousi ilmi vääränlainen lähestymistapa hoitotyöhön - kuinka arkisessa puheessa esimerkiksi lähihoitajan työtä pidetään jonkin näköisenä viimeisenä oljenkortena, jos urasuunnitelmat eivät etene toivotulla lailla. Ja kuinka tällainen brändäys saattaa houkuttella alalle ihmisiä, joiden sydän ei ole oikeassa paikassa eikä kantava voima työssä ole kutsumus hoitotyöhön.

Mun mielestä on aina parasta myöntää virheet ja kantaa vastuu, ja puhuimme siitä, miten pelko johtoa kohtaan ja omien virheiden peittely hoitotyössä voi pahentaa vanhusten jäämistä heitteille. Iäkkäät ovat ne, joita meidän tulee suojella - ei egot ja instituutioiden kasvot. Jos työntekijä ei uskalla myöntää virhettään ja aloittaa korjaavat toimenpiteet, on vika myös johdossa ja työkulttuurissa. On tärkeää pitää mielessä, keiden vuoksi työtämme teemme!

Sillä välin Orpo olikin jo keskustelumme päättyessä kiirehtimässä seuraavaan tapahtumaan. Kysäisin kuitenkin vielä loppuun yhteiskuvan meistä.

MukkulaRieha

Sunnuntaissa oli vähemmän kyse politiikasta ja enemmän yhteisöllisyydestä. Mukkulan Kartanonpuistoon nousi aamusta puolueiden telttoja, Kartanon väki pystytti poppivehkeitä ja paikalle alkoi valua lapsiperheitä. Mulla oli omat lapset mukana, ja vaalityön sijaan tarjosimme ehkä ennemminkin aurakepillä ratsastamis- ja kuinka ei käyttäytyä pilkkiessä -näytöksen.

Paikalla oli paloauto, kasvomaalauksia Kokoomuksen teltalla, kalojen tunnistamista kuvista, lasten tanssinäytös, pilkkimispiste, general vibing ja hieno aurinko. Ja ohjelmaa juoni Kevätprinsessa, jonka nimen mun 3-vuotias totaalisesti unohti ja kysyi: “Minne se kesämummo meni?”

Jäimme aikomaamme lyhyemmäksi aikaa, koska esikoisellani oli kilpailu ystävänsä kanssa - kumpi uskaltaa työntää jalkansa syvimmälle avantoon. Hän voitti. Oli nimittäin oikea jalka litimärkä aina nivusiin asti.